Ajankohtaista
Yhdistys
Mitä flamenco on?
Jäseneksi
Yhteystiedot
Esiintymiset
Esiintyvä ryhmä
Tilausesitykset
Omat näytökset
Opetus
Lukuvuosi 2017-2018
Ilmoittautuminen
Lukujärjestys
Tuntisisällöt
Tuntihinnat
Varusteet
Opettajat
Koulutussäännöt
Lyhytkurssit
Tulevat kurssit
Kurssiohjeet
Yhdistys mediassa
Tanssisali
Linkit
In English
Galleria
Ajanvarauskalenteri
Hallinta

Mitä flamenco on?

Flamenco on oma erityinen taiteenlajinsa, joka ei ole kansanmusiikkia vaan taidemusiikkia ja -tanssia. Se on syntynyt ja kehittynyt Andalusiassa, Espanjan eteläisessä maakunnassa vaikkakaan sen alkuperästä ja historiasta ei ole olemassa yhtä ainoaa tulkintaa. Yleisen käsityksen mukaan flamenco on kuitenkin syntynyt mustalaisten parissa ja se on tulosta monien musiikkikulttuurien yhteensulautumisesta. Flamencomusiikissa onkin kuultavissa vaikutteita esimerkiksi afrikkalaisesta, intialaisesta ja arabialaisesta musiikista. Vähitellen flamenco levisi laajemmin kansan tietoisuuteen ja myöhemmin myös Espanjan rajojen ulkopuolelle. Köyhälistön musiikkikulttuurista oli kehittynyt ammattimainen taidemuoto, jota arvostetaan nykyisin ympäri maailmaa.

Flamencon ilmaisumuotoja ovat laulu, musiikki ja tanssi. Lisäksi flamencoa voidaan ilmasta palmaksin ja jaleoin. Palmaksilla tarkoitetaan rytmin ilmaisemista kättentaputuksin, jaleoilla puolestaan esiintyjien kannustamista erilaisin kommentein ja huudahduksin. Rytmi on flamencon määräävin elementti. Compás on flamencorytmiikan peruskäsite: se tarkoittaa flamencon eri lajeille ominaista perussykettä, joka yhdessä melodioiden ja harmonian kanssa luo kullekin lajille tyypillisen tunnelman ja luonteen.

Flamencomusiikki jakautuu kymmeniin eri lajeihin eli paloihin. Eri paloja voidaan luokitella rytmin ja tunnelman mukaan. Tunnelmaltaan lajit vaihtelevat hyvin syvästä ja sisäänpäin kääntyneestä melankoliasta riehakkaaseen ilonpitoon. Tunnetilojen ilmaukset perustuvat letroihin, joilla tarkoitetaan säkeistöjä eli flamencorunoja ja joiden kautta flamencolaulaja kertoo tarinoita ja tunteita. Laulujen letrat eivät yleensä muodosta juonellista kokonaisuutta, vaan tärkeämpää on tunnesisältö.

Muusikot eivät vain säestä laulajaa, vaan luovat vuoropuhelua, jossa jokainen tiivistää tunnelmaa omalta osaltaan. Flamencossa onkin tyypillistä se, että laulaja, muusikot ja tanssijat johtavat kukin vuorollaan ja nousevat solistin osaan. Flamencotanssijan tehtävänä on kommentoida omalla liikkeellään laulajan kertomaa kertomusta ja ilmaista tanssilla sitä tunnetilaa, jonka laulu synnyttää. Olennaista on se, että tanssija tavoittaa kullekin lajille ominaisen tunnelman, airen.

Flamencon dynamiikka syntyy tanssin rakenteesta, jossa vaihtelevat erilaiset osat. Flamencotanssilla on myös oma erityinen tekniikkansa. Ominaista on juurevuus ja maassa kiinni oleminen sekä liikkeen intensiivisyys unohtamatta hyvää ylävartalon kannatusta.  Lantion ja vartalon käyttö, käsien ja ranteiden liikkeet sekä jalkatyö muodostavat perustan, josta flamencotanssi syntyy. Kuitenkin mikä tahansa liike on mahdollista, kunhan se säilyttää flamencomaisuutensa: voiman ja herkkyyden välisen jännitteen.


Ja olla flamenco, se on jotakin.
    Se on toisenlainen liha,
sielu, intohimot, nahka, vaistot
    ja halut;
se on toisenlainen tapa nähdä
    maailma, laajassa merkityksessään;
kohtalosta tietoisena, musiikki
    selkäytimessä,
kahlitsematonta viileyttä,
    iloa kyyneleet silmissä,
ja tuska, elämä ja rakkaus
    varjostamassa;
inhota rutiinia, kastroivaa
    järjestelmää;
hurmioitua laulusta, viinistä
    ja suudelmista;
muuttaa elämä hienovireiseksi
    mielijohteen
ja vapauden taiteenlajiksi,
    olla hyväksymättä
keskinkertaisuuden kahletta,
    panna kaikki yhden kortin varaan;
nautiskella, antaa itsensä, tuntea
    olevansa olemassa; elää!
    Sitä on flamenco.

Tomás Borrás (suomennos Outi Böök)


Lisätietoja:
Lindroos, K. (toim.) 1999: Flamenco. Helsinki: Like-kustannus.





a